skpe

Helmikuun 20pvä on edellinen blogi teksti ilmestynyt, siintä on todella pitkä aika. Itse olen todella harmissani etten ole jaksanut / kyennyt kirjoittamaan aikaisemmin. Paljon on mahtunut tähän väliin. Oltiin melkein 2kk kipeänä, ensin oli Influenssa A jonka jälkeen, 2x tuli maha/oksennus tauti. sen jälkeen oli joku nimeä en muista tauti. kuumetta jne. Myös kaksoset täytti 2v ja vkl juhlitaan heidän synttäreitä.

On käynyt vieraita Oulusta ja Heinolasta. On tullut rajat vastaan jaksamisen kanssa monta kertaa. ei meinaa kirjoittaminen nytkään onnistua jostain syystä.

29pvä lähdetään Vaimon ja toiseksi vanhimman pojan kanssa HUS lasten sairaalaan, lisää tutkimuksia, lisää pohtimista miten edetään asioiden ja tutkimuksien kanssa.

Nyt ehkä on vaan aika keskeyttää tämä update ja jatkaa huomenna uudella?

Nyt on selvitty pikku hiljaa aika vauhdikkaasta ja pitkästä viikosta, on ollut monenlaista ohjelmaa sairastelun ohella. Lapset ovat hoitaneet oksentelu ja kuume puolen ja me aikuiset ollaan kärsitty kolarin jälkeisistä kivuista ja säryistä. Itse joutunut olkapään takia useamman kerran käymään lääkärissä näytillä, vihdoin pääsin Pohjola sairaalaan jossa tehdään magneettikuvat ja sieltä myös lähti KYS. Sille neurologian osastolle lähete, siellä varmasti riemusta hypitään kun taas eri paikasta tulee lähete, mutta silti he eivät ota hoitovastuuta. Vaikka 3 vai 4 lääkäriä, neuropsykologi jne ovat todenneet että hoito kuuluu heille neurologian puolelle.

Tänään myös saapuu Oulusta ystäviä yökylään tai siis ystävä ja hänen lapsi eli ystäviä 🙂

Heidät tapasimme aikoinaan aivovammaliiton perhesopeutumis kurssilla, josta ystävyys suhde alkoi. Huomenna pitkästä aika voisi kehittää jotain kivaa ja normaali arjesta poikkeavaa.

Autolla emme pääse liikkumaan, koska uudet turvaistuimet ei ole vielä saapuneet, kiitos suomen Postille! Viikossa ei saavu etelä suomesta Kuopioon, se on sitä laadukasta ja ammattitaitoista palvelua.

Tietokone ongelmat/asiakaspalaute.

Omatietokoneeni vaati hiukan päivittämistä niin piti kääntyä osaavan yrityksen puoleen.

Harvemmin nykypäivänä enää saa sellaista asiakaspalvelua missään että sinut otetaan huomioon juuri yksilönä ja sinun tarpeesi kuunnellaan mielenkiinnolla ja ammattitaidolla, eikä yritetä heti kaupata sitä hyllyn kalleinta tuotetta.

Yleensä kun menee ison ketjun liikkeisiin niin myyjillä on ns. Provisio myynti mode päällä, myydään tuolle kaikki mitä irti saadaan ja vähän vielä ylimääräistä. Sitten jos ei saada myytyä niin loppuu se asiakas palvelu henkisyys.

Mutta tästä Kuopiolaisesta lepposesta yrityksestä ei puutu mielestäni juuri mitään, työntekijät ovat rentoja lepposia savolaisia nallekarhuja, tai on siellä yks viikinki hirmu, mutta lepponen sekin on, nämä lepposet nallekarhut he ovat erittäin ammattitaitoisia työssään, ossoo neuvoo, ossoo palvella, ossoo myyvä, ossoo ottoo siut huommioon just eikä melkein se on sitä palvelu alttiutta ja mikä parasta ja siihen kun lyödään mukaan se savolaisuus niin ei mikään enää puutu tästä firmasta. Ja mää ymmärtää myös huumoria. Ei oo mitään tosikkoja 🙂

Miun kokemusten perusteella suosittelen! 

10/10!

ITC
Tasavallankatu 22
70620 Kuopio

–

Hyvää viikonloppua kaikille!

Timppa

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo 2.5vk pahoilttelut siintä.
Tuohon pitää tehdä muutos, koska itse sitä haluan myös, että kirjoitteluni on säännöllisempää.

Ei varmaan ole hankala arvata että matkalle on mahtunut väsymystä, päivärytmien muokkaamista itselleni sopivaksi, ahdistusta ja vitutusta? Aivan oikein!
Paljon yritän taistella ylivilkkautta vastaan ja sitä että en menisi pää kolmantena jalkana koko ajan, vaan osaisin rytmitää tätä arkea suommeksi sanottuna chillata 🙂 Jotta jäisi aikaa enemmän enerkiaa perheelle. Vaimolleni kuuluu suuri kiitos siintä että hän jaksaa ohjata ja yrittää neuvoa keinoja minulle pärjätä. Minun pitää myös osata kantaa vastuu kotitöistä ja lapsista silloin kun vaimoni opiskelee eli osata rytmittää se arki.

Mitä mahtuu edelliseen viikonloppuun? Kävimme isompien poikien kanssa Fontanellassa uimassa 2h ajan, oli todella mukavaa ja nautinto olla siellä. Koska viikko sitten viikonloppuna yritimme sitä, ja silloin olin aivan liian väsynyt lähtemään joka meni reisille juuri ennen lähtöä. Jäin nukkumaan kotiin ja kaksosilla oli lapsen vahti. Sitä edeltävä viikko oli hektinen ylipäänsä, vaimon kouluhommat, omat menot siihen mukaan, auton korjaus, laturi hajosi, sen vaihto kesti melkein 8h, onneksi sain serkun siihen avuksi siintä kuuluu helvetin iso kiitos hänelle, sekä hyvälle ystävälle kuuluu kiitos että hän järjesti varaosan autoomme. Viikolle mahtui myös hyvän ystävä perheen lapsen synttärit.

Vaimolle kuuluu kiitos että olet edelleen rinnallani <3

Uusi innostus, Uhka vai Mahdollisuus?

Olen innostunut nytten näin “”vanhoilla päivillä” tietokone pelaamisesta.
Eli CS:GO räiskintä peli. Siihen myös liittyy Twitzt palvelu, eli Streaming, toistaiseksi olen vain stremmannut peliä eli ei liitetty omaa kuvaa peliin. Myös toiseksi vanhin poikamme on erittäin taitava ps4 peleissä esim: Lego marvel, etc. Hänellä on silmä – käsi -hahmottamis koorninaatio kyky aivan mahdottoman hyvä sekä hän tajuaa todella nopeasti miten mikäkin toimii. Yksi todiste siintä että hän pelasi isoveljensä kanssa ensinmäistä kertaa Fifa19 ja 20min päästä isoveli tuli huoneesta naamakurtussa kun pikkuveli voitti hänet 6-1 maalein.

Nykypäivänä kun tietokonepelaaminen voi olla myös työtä niinkuin mikä vaan työ, tai se voi olla harrastus. Mutta siihen pitää asettaa myös rajat mikä on sopivasti ja mikä liikaa. Mutta onko se uhka vai mahdollisuus? Omasta mielestä näen siinä mahdollisuuden, kun osaa asettaa sopivat rajat siihen, ja muistaa tukea jos näkee kyvyt, koska tämä ei ole vain itseni näkemys vaan tätä on sanonut myös “ammattipelaaja” ystävä joka streamaa pelejä päivittäin jne.

Ystävyys, Frendit, Tosiystävät?

Mitä on ystävät, Mitä on Frendit? Mitä on tosi ystävät?

Omasta mielestäni ystävä, frendit, tosiystävät voi erotella monellakin tavalla.
Voi olla erittäin hyviä ja läheisiä lapsuuden ystäviä joiden apu on mittaamattoman arvokasta, ja siintä saa olla kiitollinen.

Tosi ystävät on niitä jotka kuuntelee sinun murheesi, nauraa kanssasi, kysyy sinulta mikä on, auttaa sinua ja perhettä kun apua tarvitsee, eikä lähde pois viereltäsi jos sinulla on paha olla, tai väsymyksessä erehdyt haukkumaan hänet pystyyn, hän ymmärtää sinun tunne tilasi, hän ojentaa tukensa sinulle silloin. Se tosi ystävä on auttamassa vaikka hänellä itse olisi samalla helvetin vaikeaa. Koska hän tietää että seuraavassa hetkessä kun pystyt pyydät anteeksi.

Mitäs ne frendit on?

Eipä juuri näy vanhoja “parhaita” ystäviä kun ei enää Timo käytä alkoholia, Ei näy kylässä, Ei soita, Ei kysy kuulumisia, Ei ei ei ei. Siellä joukossa on mätiä omenia, siellä on kirkkaita omenia. En itse ole aina ollut mikään täydellinen ystävä, mutta enpä silloin tienyt omista rajoitteista. Mutta sieltä joukosta olen valinnut myös esikoiselle kummin, kyllä se paketti jouluna ja synttäreillä tulee, mutta ei näy kummipoikaa katsommassa.

Olinko teille frendi, ystävä, vai tosi ystävä?

Katkera? Ei en ole katkera, mietin vain miten paljon autoin teitä, vai oliko se vain suoraan sanottuna minun hyväksi käyttöä koska tiesitte että olen aktiivinen ja hyvä sydämminen, aina autan oli tilanne mikä hyvänsä. En välittänyt omasta hyvin voinnista tai läheisistä. Nykyään yritän olla tekemättä sitä virhettä.

En usko että teillä kenelläkään on selkärankaa tulla oven taakseni ja sanoa: Anteeksi etten pitänyt yhteyttä, Anteeksi että unohdin sinut, Anteeksi että emme olleet tukenasi.

-Timppa ” Go With The Flow””

SuperFuckinPerfectDad? Not!

Vuoteen 2018 mahtuu samaa paskaa vuodesta toiseen, kyllä sinne mahtuu ehkä joitakin hyviäkin hetkiä? Harmi etten juuri itse niitä kaikkia muista, en kyllä juuri muista myös niitä kaikkia paskoja juttuja edes. Tänään oli taas se paska päivä!

Ennen joulua olin ottanut jo itselleni liikaa tekemistä, ehkä vähän turhaakin jonka vuoksi väsymystä alkoi kertyä, sitä on kertynyt pitkin päiviä, pitkin viikkoja, on ä-ö kaikkea pakollista ja vähemmän pakollista, ne vähemmät pakolliset lukeutuu omiin tekemisiin. Pitäisi osata ottaa omaa aikaa mutta sopivassa määrin, ja pitää turhat hommat poissa. Jotta voimavarat riittää perheelleni, koska perheen pitäisi olla kaiken numero yksi!

Pitäisi saada huoneentaulu tehtyä valmiiksi että saisin jäsenneltyä/suunniteltua asiat viikoille. En osaa vieläkään suunnitella pvä rytmiä, en osaa suunnitella asioita, en jäsennellä.

Mikä johti tämän päivän paskaan ja siihen että en jaksanut puurtaa enää tätä päivää? Se että halusin yrittää olla superdad ja nukkua yön kaikkien lasten kanssa vaikka tiedän että lapset ei nuku hyvin, pienemmän lapset heräilee öisin.

Minun pitäisi saada nukuttua hyvin että jaksan, olen ollut aamusta sen takia se paska superdad joka hyytyi tänään, ei perse noussut penkistä, ei aivot toiminut, olin pysähtynyt, En lähtenyt esikoisen kanssa luistelemaan, aiheutin vaimollenk pettymyksen ja erittäin pahan mielen. En ole superdad, vaan paskakasa, koska en jaksa, koska en pysty samaan kuin normaalit ihmiset, en osaa puhua, en ymmärrä aina mitä minulle puhutaan, en osaa ottaa neuvoja vastaan muilta. Tätä paskaa se on ollut pitkään.

Perus hommat ahdistaa ja vituttaa, lapset ja vaimo ovat ihania ja rakkaimpia, silti mieli ja keho on hyytynyt, ei juuri kiinnosta mikään, kohta vaihtuu vuosi 2019 ja siintä pitäisi tulla parempi. En edes tiedä miten? Minustahan se kaikki lähtee, minun pitäisi pystyä muuttamaan omia valintoja, omia tekemisiäni, olemaan luotettava, osata puhua.