Stressi ja ahdistus!

Stressi ja ahdistus!

Miten voi muka stressata ja ahdistaa?
Miksi en jaksa?
Miten taistella eteen päin?

Olen nyt taas sellaisessa ns. Burnout tilanteessa. Järkyttävä ahdistus ollut pitkän aikaa, ei saa mitään tehtyä, ei ole mitään intoa, ei innostu mistään, on vain väsynyt ja heikko olla. Eikä ole kavereita juuri arjessa, eikä harrastuksia.

Itselläni on AD/HD, on aivovamma, on laaja alaiset kognitiiviset ongelmat.

Ylivilkkautta ja vireystilaa yritetään Consertalla hoitaa, mutta viime kuukausina sivuoireet pahentuneet ja pahentuneet.. Ilman consertaa en pysy hereillä, en ymmärrä sitä vähääkään puhetta saati osaa puhua. Olen yrittänyt taistella että saisin elvansensen kokeiluun, lääkäri on konsultoitu KYS neurologiaa voiko sen määrätä koska minulla on aivovamma, mutta ei vastausta.

Neurolle minulla ei ole hoitosuhdetta koska heidän mielestään aivovammani on pienin asia mikä minua vaivaa. Koska he laskivat minun diagnoosin keskivaikesta – > lievään tai erittäin lievään sen vuoksi että Lahdessa otettiin kuvat 3Teslan koneella ja Kuopiossa 1.5 Teslan.

Kognitiivisstä puolta ja mieltä brintellix tasoittaa? Mutta onko nämäkään oikein tai tarpeen? Kukaan ei tähän osaa vastata edes. Brintellix, noh en tiedä mitä se yrittää tehdä.

Melkein 6kk olin ilman lääkäri kontaktia kun hän oli sairaslomalla, jonka vuoksi lähetteet Tyks aivovamma puolille ja neurologiselle valmentajalle viivästyi. Tai ei ne ole edes vielä menneet eteenpäin. Tiistaina vasta hoitoneuvottelu ja katsotaan uudelleen sitten.

Nyt on mieli, keho, ja koko paketti päässyt taas menemään siihen pisteeseen että en pärjää itseni kanssa, en kehon kanssa, se reagoi voimakkaasti, enkä mieleni se on sekavassa tilassa. Tähän ei koskaan auta lääkkeet, joskus ehkä keskustelu. En tiedä enää edes itse.

Miksi sitten stressaa ja ahdistaa?

Tähän kaikkeen on varmasti monta syytä. Stressi lapsien hyvin voinnista, mitä tulevaisuus tuo tulleessaa? Yhdellä on AD/HD, yhdellä on määrittelemätön luustokato jonka vuoksi tutkimukset käynnissä HUS lastensairaalassa helsinkissä siihen lisätään hänen laajat ruoka aine allergiat. Yhdellä on sydämen kanssa säännöllinen seuranta ja laajat ruoka aine allergiat ja refluksi oireet.

En pärjää kunnolla arjessa, en osaa puhua oikein, en osaa ymmärtää toisten puhetta aina, olen ylivilkas, olen väsynyt melkein aina, en osaa arkea järjestellä oikein, ei ole varaa harrastuksiin, eikä juuri kavereitakaan.

Kaiken kukkuraksi minun pitäisi pystyä olemaan lapsilleni isä ja vaimolleni aviopuoliso ja pärjätä arjessa.

Miksi kaikki on meitä vastaan aina?

Miksi emme saa nauttia elämästä, se on loppupeleissä aika lyhyt aika?

Miksi ei voisi jotakin huolta olla vähemmän?

Helsinkiin matkalla, uuteen HUS lastensairaalaan.

29.04.2019 matkaamme jälleen Helsinkiin HUS uuteen lastensairaalaan toiseksi vanhimman pojan kanssa. Tänä aamuna alkoi reilusti ennen kukon laulua, taksi nouti meidät pihasta 05.00, siintä lähdimme kohti juna-asemaa Kuopiossa, tällä hetkellä matkaamme VR kyydissä kohti Helsinkiä. Helsinkissä majoitumme Hotelli Scandic Meilahdessa, josta olemme joka kerta saaneet hyvää palvelua. Tänään näemme Helsinkissä lapsen kummin ja vietämme tämän päivän hänen kanssaan. ”Aamulla sitten sairaalalalle heti aamupalan jälkeen. Tällä kertaa emme tiedä mitä on luvassa.

Arki päivät.

Itselläni arki koostuu perustylsästä arjesta, jota pitäisi oppia hallitsemaan, jäsentelemään ja rakentamaan. Aamut yleensä alkaa lapsien päiväkotiin viennillä, yleensä kaikki 4lasta menevät päiväkotiin ellei joku ole kipeänä tai jollain lapsella ei ole sairaala reissua tms.

Arkipäiviin pitäisi saada rakennettua säännöllistä täytettä tai harrastus. Mielessäni on paljon pyörinyt saliharrastuksen aloittaminen, jossa saisi itseään lähdettyä kehittään eteenpäin elämässä. Jolloin siinä mukana tulisi terveellsemmät elämän tavat. Samalla saisi myös muutenkin energiaa päiviin ja arkeen. Itselläni ehkä ongelmana on se että ilman kunnollista ohjausta ja tukea ei saliharrastuksesta tule mitään ja ongelma myös on yleensä se raha, ei ole vara ostaa salikorttia, lisäravinteita, tms. että saisi kaiken maailman hyödyn otettua irti suorituksista.

ehkä joskus tulevaisuudessa tai seuraavassa elämässä tämä on mahdollista.

Long Time No See…

Helmikuun 20pvä on edellinen blogi teksti ilmestynyt, siintä on todella pitkä aika. Itse olen todella harmissani etten ole jaksanut / kyennyt kirjoittamaan aikaisemmin. Paljon on mahtunut tähän väliin. Oltiin melkein 2kk kipeänä, ensin oli Influenssa A jonka jälkeen, 2x tuli maha/oksennus tauti. sen jälkeen oli joku nimeä en muista tauti. kuumetta jne. Myös kaksoset täytti 2v ja vkl juhlitaan heidän synttäreitä.

On käynyt vieraita Oulusta ja Heinolasta. On tullut rajat vastaan jaksamisen kanssa monta kertaa. ei meinaa kirjoittaminen nytkään onnistua jostain syystä.

29pvä lähdetään Vaimon ja toiseksi vanhimman pojan kanssa HUS lasten sairaalaan, lisää tutkimuksia, lisää pohtimista miten edetään asioiden ja tutkimuksien kanssa.

Nyt ehkä on vaan aika keskeyttää tämä update ja jatkaa huomenna uudella?

Maanantai, Tiistai, Keskiviikko, This cannot be possible?!

Maanantai, Tiistai, Keskiviikko, This cannot be possible?!

Nyt taas rupeaa olemaan ämpäri täynnä PASKAA, noh kirjaimellisesti. Kaksoset aloitti yöllä su yönä melkein samalla kellon lyömällä oksentelun ja ripuloinnin. Siinähän se yö menikin sitten vajailla unilla, pyykkikone ja kuivausrumpu lauloi urakalla. Onneksi ei enää yön jälkeen ole tullut uutta oksentelua, maha toki molemmilla vielä sekaisin. Aamupäivällä iski itselleni pienen suuri helvetinmoiden väsymys, joka vaati poistumisen kotoa nukkumaan muualle hiljaisuuteen 3h ajaksi jotta päivä pystyi jatkumaan.

Maanantaina oli perinteinen nepsy kuntoutus päivä. Ja sitten sitten on tyhjää tyhjää vain muistissa. En kyllä muista mitä muuta silloin oli, illalla ainakin lapset nukutin.

Tiistaina lapset oli edelleen kotona, keskiviikkona meni vasta päiväkotiin. Tiistaina oli illalla auton kulmien säätö, hyvä ystävä auttoi siinä.

Keskiviikkona vein pojjat päiväkotiin ja siinä se aamupäivä menikin lähinnä rentoillessa ja tietokoneita näprätessä, päivällä käytiin rouvan kanssa romanttisesti ikeassa syömässä ja iltapäivällä kotia, matkalla haettiin sohva divaani ikea desing, joku luopui hakupalkalla. Kyseistä divaani etsitty pitkään edullisesti. Aamupäivällä myös tuli soitto KYS neurologialta että tulehan illalla pään Mri kuviin, olin hiukan ihmeissäni ja hämyillään. Toki sinne meni lähete Pohjola sairaalasta kun kolarin jälkeen oirekuvat pahentuneet.

HEADMRI

Myös olkapään MRI on perjantaina Pohjola sairaalassa. Josta saa tulokset myös perjantaina, toivotaan ettei veitsen alle tarvitse lähteä, lääkäri epäili lihaksen tms kiinnitys juttua joka rikki tai irti tms.

Viikonloppuna esikoisemme täyttää 6v, juhlimme sukulaiskaveri synttäreitä lauantaina ja sunnuntaina päiväkoti kamujen kanssa juhlitaan keilahallilla.

Juuri tällä hetkellä istun KYS neurolla ja odotan putkeen menoa.

-Timppa

Esikoinen täyttää 6v 😍

Siivous perjantai! Ystäviä yökylään, tietokone ongelmat sekä oma asiakaspalautteeni!

Nyt on selvitty pikku hiljaa aika vauhdikkaasta ja pitkästä viikosta, on ollut monenlaista ohjelmaa sairastelun ohella. Lapset ovat hoitaneet oksentelu ja kuume puolen ja me aikuiset ollaan kärsitty kolarin jälkeisistä kivuista ja säryistä. Itse joutunut olkapään takia useamman kerran käymään lääkärissä näytillä, vihdoin pääsin Pohjola sairaalaan jossa tehdään magneettikuvat ja sieltä myös lähti KYS. Sille neurologian osastolle lähete, siellä varmasti riemusta hypitään kun taas eri paikasta tulee lähete, mutta silti he eivät ota hoitovastuuta. Vaikka 3 vai 4 lääkäriä, neuropsykologi jne ovat todenneet että hoito kuuluu heille neurologian puolelle.

Tänään myös saapuu Oulusta ystäviä yökylään tai siis ystävä ja hänen lapsi eli ystäviä 🙂

Heidät tapasimme aikoinaan aivovammaliiton perhesopeutumis kurssilla, josta ystävyys suhde alkoi. Huomenna pitkästä aika voisi kehittää jotain kivaa ja normaali arjesta poikkeavaa.

Autolla emme pääse liikkumaan, koska uudet turvaistuimet ei ole vielä saapuneet, kiitos suomen Postille! Viikossa ei saavu etelä suomesta Kuopioon, se on sitä laadukasta ja ammattitaitoista palvelua.

Tietokone ongelmat/asiakaspalaute.

Omatietokoneeni vaati hiukan päivittämistä niin piti kääntyä osaavan yrityksen puoleen.

Harvemmin nykypäivänä enää saa sellaista asiakaspalvelua missään että sinut otetaan huomioon juuri yksilönä ja sinun tarpeesi kuunnellaan mielenkiinnolla ja ammattitaidolla, eikä yritetä heti kaupata sitä hyllyn kalleinta tuotetta.

Yleensä kun menee ison ketjun liikkeisiin niin myyjillä on ns. Provisio myynti mode päällä, myydään tuolle kaikki mitä irti saadaan ja vähän vielä ylimääräistä. Sitten jos ei saada myytyä niin loppuu se asiakas palvelu henkisyys.

Mutta tästä Kuopiolaisesta lepposesta yrityksestä ei puutu mielestäni juuri mitään, työntekijät ovat rentoja lepposia savolaisia nallekarhuja, tai on siellä yks viikinki hirmu, mutta lepponen sekin on, nämä lepposet nallekarhut he ovat erittäin ammattitaitoisia työssään, ossoo neuvoo, ossoo palvella, ossoo myyvä, ossoo ottoo siut huommioon just eikä melkein se on sitä palvelu alttiutta ja mikä parasta ja siihen kun lyödään mukaan se savolaisuus niin ei mikään enää puutu tästä firmasta. Ja mää ymmärtää myös huumoria. Ei oo mitään tosikkoja 🙂

Miun kokemusten perusteella suosittelen! 

10/10!

ITC
Tasavallankatu 22
70620 Kuopio

Hyvää viikonloppua kaikille!

Timppa

Mikä on riittävästi ja mikä liikaa?

Mikä on riittävästi ja mikä liikaa? Siinä onkin miettimistä.

Mikä on mielestäsi riittävästi ja mikä liikaa?


Lupasin kirjoittaa useammin kuin kerran viikossa, voima varoja on taas koeteltu.

Viikko sitten maanantai alkoi nepsy kuntoutuksella ja nyt taas täällä nepsyssä 16.15-17.00. Hetki aikaa kirjoittaa.

Edeltävänä viikonloppuna sunnuntaina kävimme katsomassa ennakkoon isompien lasten kanssa RR RistoRäppäääääjän, se oli ihan hauska jopa minun mielestäni.

Tiistai nyt on hiukan hämärän peitossa, taisin kotona olla koko päivän ja rouva opiskeli koululla vai kirjastolla.

Keskiviikkona kävin viemässä vaimon opiskelemaan koululle ja itse kävin asioilla sekä kaupassa, ja iltapäivällä lähdin hakemaan vaimoa koulusta ja sainhan minä sen sieltä kyytiin ja matka alkoi hakemaan lapsia päiväkodista. Mutta  se päättyikin nopeasti savilahdentielle, ajeltiin hissukseen eteenpäin ja meidän perään ajoi auto 60km/h, nuorella kuskilla oli tuulilasi ihan huurussa ja jäässä, hän oli kyllä poliisille kertonut että aurinko häikäisi mutta aurinko ei edes tuolloin paistanut. Sen verran kova pamaus oli että ambulanssilla molemmat kysille tarkastukseen. Rouvalla ei ollut murtumia, mutta paikat tulee olemaan pitkään kipeät. Itselläni vanhan kolarin 4 murtunutta nikamaa on luutunut yhdeksi pötköksi joka tekee selästä jäykän, jos nikamien yläpuolella rupeaa olemaan ongelmia niin tullaan selkänikamia raudoittamaan yhteen, jolloin myös pitäisi saada painoa pudotettua. Että metalli tankojen rasitus vähenee.

Jouduin myös seuraavan päivänä käydä näyttämässä vas olkapäätä koska se on kipeytynyt hullunlailla ja sama jatkuu edelleen, sain terveyskeskus lääkäristä kiirellisen lähetteen  ortopedille.

Tähän kaiken päälle lapsille nousi kuumetta ja siihen vielä lisänä 2/4 lapsista oksentanut, jospa se kiertäisi kaikki äkkiä ohi. Myös auton korjaus arvio säädöt, uudet lasten istuimet tilattu ja ja. Kaikkea. Vaimon pitäisi opiskella tässä kaikessa tohinassa.

Itse myös aika viulun kielenä, pitäs osata löytää oikea fenshui tms.

Nyt on lapset nukutettu ja hetki netflix aikaa.

-Timppa

29.01.2019 Tammikuun viimeisiä päiviä viedään.

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo 2.5vk pahoilttelut siintä.
Tuohon pitää tehdä muutos, koska itse sitä haluan myös, että kirjoitteluni on säännöllisempää.

Ei varmaan ole hankala arvata että matkalle on mahtunut väsymystä, päivärytmien muokkaamista itselleni sopivaksi, ahdistusta ja vitutusta? Aivan oikein!
Paljon yritän taistella ylivilkkautta vastaan ja sitä että en menisi pää kolmantena jalkana koko ajan, vaan osaisin rytmitää tätä arkea suommeksi sanottuna chillata 🙂 Jotta jäisi aikaa enemmän enerkiaa perheelle. Vaimolleni kuuluu suuri kiitos siintä että hän jaksaa ohjata ja yrittää neuvoa keinoja minulle pärjätä. Minun pitää myös osata kantaa vastuu kotitöistä ja lapsista silloin kun vaimoni opiskelee eli osata rytmittää se arki.

Mitä mahtuu edelliseen viikonloppuun? Kävimme isompien poikien kanssa Fontanellassa uimassa 2h ajan, oli todella mukavaa ja nautinto olla siellä. Koska viikko sitten viikonloppuna yritimme sitä, ja silloin olin aivan liian väsynyt lähtemään joka meni reisille juuri ennen lähtöä. Jäin nukkumaan kotiin ja kaksosilla oli lapsen vahti. Sitä edeltävä viikko oli hektinen ylipäänsä, vaimon kouluhommat, omat menot siihen mukaan, auton korjaus, laturi hajosi, sen vaihto kesti melkein 8h, onneksi sain serkun siihen avuksi siintä kuuluu helvetin iso kiitos hänelle, sekä hyvälle ystävälle kuuluu kiitos että hän järjesti varaosan autoomme. Viikolle mahtui myös hyvän ystävä perheen lapsen synttärit.

Vaimolle kuuluu kiitos että olet edelleen rinnallani <3

Love

Uusi innostus, Uhka vai Mahdollisuus?

Olen innostunut nytten näin “”vanhoilla päivillä” tietokone pelaamisesta.
Eli CS:GO räiskintä peli. Siihen myös liittyy Twitzt palvelu, eli Streaming, toistaiseksi olen vain stremmannut peliä eli ei liitetty omaa kuvaa peliin. Myös toiseksi vanhin poikamme on erittäin taitava ps4 peleissä esim: Lego marvel, etc. Hänellä on silmä – käsi -hahmottamis koorninaatio kyky aivan mahdottoman hyvä sekä hän tajuaa todella nopeasti miten mikäkin toimii. Yksi todiste siintä että hän pelasi isoveljensä kanssa ensinmäistä kertaa Fifa19 ja 20min päästä isoveli tuli huoneesta naamakurtussa kun pikkuveli voitti hänet 6-1 maalein.

Nykypäivänä kun tietokonepelaaminen voi olla myös työtä niinkuin mikä vaan työ, tai se voi olla harrastus. Mutta siihen pitää asettaa myös rajat mikä on sopivasti ja mikä liikaa. Mutta onko se uhka vai mahdollisuus? Omasta mielestä näen siinä mahdollisuuden, kun osaa asettaa sopivat rajat siihen, ja muistaa tukea jos näkee kyvyt, koska tämä ei ole vain itseni näkemys vaan tätä on sanonut myös “ammattipelaaja” ystävä joka streamaa pelejä päivittäin jne.

Ystävyys, Frendit, Tosiystävät?

Mitä on ystävät, Mitä on Frendit? Mitä on tosi ystävät?

Omasta mielestäni ystävä, frendit, tosiystävät voi erotella monellakin tavalla.
Voi olla erittäin hyviä ja läheisiä lapsuuden ystäviä joiden apu on mittaamattoman arvokasta, ja siintä saa olla kiitollinen.

Tosi ystävät on niitä jotka kuuntelee sinun murheesi, nauraa kanssasi, kysyy sinulta mikä on, auttaa sinua ja perhettä kun apua tarvitsee, eikä lähde pois viereltäsi jos sinulla on paha olla, tai väsymyksessä erehdyt haukkumaan hänet pystyyn, hän ymmärtää sinun tunne tilasi, hän ojentaa tukensa sinulle silloin. Se tosi ystävä on auttamassa vaikka hänellä itse olisi samalla helvetin vaikeaa. Koska hän tietää että seuraavassa hetkessä kun pystyt pyydät anteeksi.

Mitäs ne frendit on?

Eipä juuri näy vanhoja “parhaita” ystäviä kun ei enää Timo käytä alkoholia, Ei näy kylässä, Ei soita, Ei kysy kuulumisia, Ei ei ei ei. Siellä joukossa on mätiä omenia, siellä on kirkkaita omenia. En itse ole aina ollut mikään täydellinen ystävä, mutta enpä silloin tienyt omista rajoitteista. Mutta sieltä joukosta olen valinnut myös esikoiselle kummin, kyllä se paketti jouluna ja synttäreillä tulee, mutta ei näy kummipoikaa katsommassa.

Olinko teille frendi, ystävä, vai tosi ystävä?

Katkera? Ei en ole katkera, mietin vain miten paljon autoin teitä, vai oliko se vain suoraan sanottuna minun hyväksi käyttöä koska tiesitte että olen aktiivinen ja hyvä sydämminen, aina autan oli tilanne mikä hyvänsä. En välittänyt omasta hyvin voinnista tai läheisistä. Nykyään yritän olla tekemättä sitä virhettä.

En usko että teillä kenelläkään on selkärankaa tulla oven taakseni ja sanoa: Anteeksi etten pitänyt yhteyttä, Anteeksi että unohdin sinut, Anteeksi että emme olleet tukenasi.

Thanks Napandr

-Timppa ” Go With The Flow””

2019

Pitkästä aikaa jaksaa istua koneen ääreen ja ruveta harkitsemaan kirjoitusta.
Edellinen päivitykseni “SuperFuckinPercectDad” kertoikin jo että miten asiat voi mennä kun kaikki iskee yhtä aikaa. Mutta nyt ollaan taas menty suhteellisen tasaista aikaa, omasta mielestäni. Tottakai minulla näkyy edelleen ylivilkkaus ja arkipäivien jäsentelyn ongelmat, koska en saa suunniteltua päiviä ja en tiedä mikä olisi helpoin tapa toimia. Huoneentaulua olen rakentamassa, mutta siihen pitää vielä hankkiä tarvikkeita jotta sen saan käyttöön. Vaimo aloittaa 16.1.2019 koulun, jolloin minun pitää ruveta rakentamaan sitä omaa arkea. Miten toimin, Monelta, Missä Järjestyksessä, jne. Minun vastuulle jää pääsääntöisesti lapsien vienti / haku päiväkotiin, sekä ruokien valmistaminen. Välillä apuna on perhetyöntekijä, esikoisen AD/HD.n takia sekä minun tukena arkisissa asioissa.

Kela & Sosiaaliturva-Asioiden muutoksenhakulautakunta.

Mikäs laitos se kela onkaan? Hain aikaisemmin korjausta hakemaani Nepsy kuntoutukseen, jota olin hakenut vaativana, sain siis harkinnanvaraisena jossa on omavastuu. Sain päätöksen Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Jonne Kela laittoi minun valituksen koskien Vaativaan lääkinnällistä kuntoutusta, jota haettiin. Lääkäri ja Neuropsykologi molemmat puolti ja suositteli sitä.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta katsoo esitetyn selvityksen perusteella että minulla on sairauteen tai vammaan liittyvä suoritus- ja osallistumisrajoite ei ole niin suuri että minulle olisi sen vuoksi huomattavia vaikeuksia arjen toiminnoista suoriutumisessa ja osallistumisessa kotona, opiskelussa, työelämässä, tai muissa elämäntilanteissa julkisen laitoshuollon ulkopuolella. Näin ollen “samk” katsoo että minulle ei ole oikeutta saada vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta.

Tarvitsen päivittäin puolison apua / ohjausta arjen asioissa. En pysty itsenäisesti hoitamaan virasto asioita, Toiminta kyky on rajoittunutta joka päivä, En muista muutaman tunnin takaisia asioita. Silti käyn neuropsykiatriessa kuntoutuksessa, silti minulle haetaan kotiin neuropsykiatriasta valmentajaa.

eikö muka riitä että ihmisellä on:
– Puheen ymmärtämisen häiriö (kielellinen erityisvaikeus) / Vaikea asteinen problemitiikka.
– 3 eri persoonallisuushäiriötä
– AD/HD
– Paikallinen aivovamma

Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa? Olisin innokas tekemään lähihoitajan työtäni kun saisin keskittyä kuntoutukseen ja ongelmien ratkaisuun rauhassa, ettei tarvitse keskittyä tappelemaan laitoksien kanssa. Miksi ei tueta kuntoutumaan että pääsisin mahdollisesti työelämään takaisin kiinni?

Family First & Love

Lupaan pitää perheeni ykkösenä, Kiitos vaimolleni että olet ollut rinnallani kaikki nämä vuodet, lupaan pitää teidät ykkösenä, mutta siinä sivussa taistelen paskalaitoksia vastaan sen minkä jaksan.

Jos olisi varaa hommaisin lakimiehen taistelemaan asioideni puolesta. Haluatko edustaa minua vapaaehtoisesti? Ota yhteyttä: timo.kuosmanen@gmail.com

Tätä minun pompottelu alkoi käytännössä 2012, siinä on ollut helvetin rankkoja aikoja mukana. 15.06.2016 oli se päivä jolloin rysähti niin sanotusti., 2016 vuosi oli rankka. Tässä olisi muistutuksena itselleni ja muille mitä se tekee kun laitokset pompottelee ja koettelee sinua eikä saa apua. Lyhyt versio: PHKS Päivystyksessa sain 100kpl 15mg Opamox lääkkeitä, josta lähdin ajamaan Pohjanmaalle ystävän luokse hakemaan apua, matkalla otin ahdistukseen lääkkeitä. Jyväskylän kohdalla poliisit pysäytti, vaimo oli soittanut häkeen aikaisemmin. Lähdin heidän saattamana Jyväskylän päivystykseen, siihen mennessä olin ottanut siis ne 100kpl opamoxeja, kävelin omin jaloin ja puhuin selkeästi? Olin asiallinen, lääkäri totesi vastaan otolla että vähän lepoa ja hakeutuu hoitoon PHKS omalle alueelle, näinkö se kuului mennä? Näinkö sen lääkärin kuuluu toimia? Sain auton avaimet takaisin, lepäsin hetken. Lähdin hakeutumaan hoitoon PHKS, matkalla rysähti, en muista mitä tapahtui, viimeisin muistikuva on että laitoin puhelinta laturiin. Sitten onkin viikon muistiaukko. Selkärankasta murtui 4nikamaa, turvavyö painoi kurkkua etten voinut viikkoon syödä kuin soseita, päässäni oli iso kuhmu ja kaiken tämän jälkeen olen kärsinyt laajoista pahentuneista neurologisista ongelmista ja KYS neurologia totetaa ettei hoidettavaa ole?

15.06.2016

Voimia kaikille ketkä taistelee samanlaisten asioiden kanssa.

Sivustolta löydä myös aivovammaliiton tekemän lehtijutun meistä:

-Timppa

SuperFuckinPerfectDad? Not!

SuperFuckinPerfectDad? Not!

Vuoteen 2018 mahtuu samaa paskaa vuodesta toiseen, kyllä sinne mahtuu ehkä joitakin hyviäkin hetkiä? Harmi etten juuri itse niitä kaikkia muista, en kyllä juuri muista myös niitä kaikkia paskoja juttuja edes. Tänään oli taas se paska päivä!

Ennen joulua olin ottanut jo itselleni liikaa tekemistä, ehkä vähän turhaakin jonka vuoksi väsymystä alkoi kertyä, sitä on kertynyt pitkin päiviä, pitkin viikkoja, on ä-ö kaikkea pakollista ja vähemmän pakollista, ne vähemmät pakolliset lukeutuu omiin tekemisiin. Pitäisi osata ottaa omaa aikaa mutta sopivassa määrin, ja pitää turhat hommat poissa. Jotta voimavarat riittää perheelleni, koska perheen pitäisi olla kaiken numero yksi!

Pitäisi saada huoneentaulu tehtyä valmiiksi että saisin jäsenneltyä/suunniteltua asiat viikoille. En osaa vieläkään suunnitella pvä rytmiä, en osaa suunnitella asioita, en jäsennellä.

Mikä johti tämän päivän paskaan ja siihen että en jaksanut puurtaa enää tätä päivää? Se että halusin yrittää olla superdad ja nukkua yön kaikkien lasten kanssa vaikka tiedän että lapset ei nuku hyvin, pienemmän lapset heräilee öisin.

Minun pitäisi saada nukuttua hyvin että jaksan, olen ollut aamusta sen takia se paska superdad joka hyytyi tänään, ei perse noussut penkistä, ei aivot toiminut, olin pysähtynyt, En lähtenyt esikoisen kanssa luistelemaan, aiheutin vaimollenk pettymyksen ja erittäin pahan mielen. En ole superdad, vaan paskakasa, koska en jaksa, koska en pysty samaan kuin normaalit ihmiset, en osaa puhua, en ymmärrä aina mitä minulle puhutaan, en osaa ottaa neuvoja vastaan muilta. Tätä paskaa se on ollut pitkään.

Perus hommat ahdistaa ja vituttaa, lapset ja vaimo ovat ihania ja rakkaimpia, silti mieli ja keho on hyytynyt, ei juuri kiinnosta mikään, kohta vaihtuu vuosi 2019 ja siintä pitäisi tulla parempi. En edes tiedä miten? Minustahan se kaikki lähtee, minun pitäisi pystyä muuttamaan omia valintoja, omia tekemisiäni, olemaan luotettava, osata puhua.





HyvääJoulua!

We wish you a Merry Christmas; 
We wish you a Merry Christmas; 
We wish you a Merry Christmas and a Happy New Year. 
Good tidings we bring to you and your kin; 
Good tidings for Christmas and a Happy New Year.

Oh, bring us a figgy pudding; 
Oh, bring us a figgy pudding; 
Oh, bring us a figgy pudding and a cup of good cheer
We won’t go until we get some; 
We won’t go until we get some; 
We won’t go until we get some, so bring some out here

We wish you a Merry Christmas; 
We wish you a Merry Christmas; 
We wish you a Merry Christmas and a Happy New Year.