SuperFuckinPerfectDad? Not!
Vuoteen 2018 mahtuu samaa paskaa vuodesta toiseen, kyllä sinne mahtuu ehkä joitakin hyviäkin hetkiä? Harmi etten juuri itse niitä kaikkia muista, en kyllä juuri muista myös niitä kaikkia paskoja juttuja edes. Tänään oli taas se paska päivä!
Ennen joulua olin ottanut jo itselleni liikaa tekemistä, ehkä vähän turhaakin jonka vuoksi väsymystä alkoi kertyä, sitä on kertynyt pitkin päiviä, pitkin viikkoja, on ä-ö kaikkea pakollista ja vähemmän pakollista, ne vähemmät pakolliset lukeutuu omiin tekemisiin. Pitäisi osata ottaa omaa aikaa mutta sopivassa määrin, ja pitää turhat hommat poissa. Jotta voimavarat riittää perheelleni, koska perheen pitäisi olla kaiken numero yksi!
Pitäisi saada huoneentaulu tehtyä valmiiksi että saisin jäsenneltyä/suunniteltua asiat viikoille. En osaa vieläkään suunnitella pvä rytmiä, en osaa suunnitella asioita, en jäsennellä.
Mikä johti tämän päivän paskaan ja siihen että en jaksanut puurtaa enää tätä päivää? Se että halusin yrittää olla superdad ja nukkua yön kaikkien lasten kanssa vaikka tiedän että lapset ei nuku hyvin, pienemmän lapset heräilee öisin.
Minun pitäisi saada nukuttua hyvin että jaksan, olen ollut aamusta sen takia se paska superdad joka hyytyi tänään, ei perse noussut penkistä, ei aivot toiminut, olin pysähtynyt, En lähtenyt esikoisen kanssa luistelemaan, aiheutin vaimollenk pettymyksen ja erittäin pahan mielen. En ole superdad, vaan paskakasa, koska en jaksa, koska en pysty samaan kuin normaalit ihmiset, en osaa puhua, en ymmärrä aina mitä minulle puhutaan, en osaa ottaa neuvoja vastaan muilta. Tätä paskaa se on ollut pitkään.
Perus hommat ahdistaa ja vituttaa, lapset ja vaimo ovat ihania ja rakkaimpia, silti mieli ja keho on hyytynyt, ei juuri kiinnosta mikään, kohta vaihtuu vuosi 2019 ja siintä pitäisi tulla parempi. En edes tiedä miten? Minustahan se kaikki lähtee, minun pitäisi pystyä muuttamaan omia valintoja, omia tekemisiäni, olemaan luotettava, osata puhua.
