Pitkästä aikaa jaksaa istua koneen ääreen ja ruveta harkitsemaan kirjoitusta.
Edellinen päivitykseni “SuperFuckinPercectDad” kertoikin jo että miten asiat voi mennä kun kaikki iskee yhtä aikaa. Mutta nyt ollaan taas menty suhteellisen tasaista aikaa, omasta mielestäni. Tottakai minulla näkyy edelleen ylivilkkaus ja arkipäivien jäsentelyn ongelmat, koska en saa suunniteltua päiviä ja en tiedä mikä olisi helpoin tapa toimia. Huoneentaulua olen rakentamassa, mutta siihen pitää vielä hankkiä tarvikkeita jotta sen saan käyttöön. Vaimo aloittaa 16.1.2019 koulun, jolloin minun pitää ruveta rakentamaan sitä omaa arkea. Miten toimin, Monelta, Missä Järjestyksessä, jne. Minun vastuulle jää pääsääntöisesti lapsien vienti / haku päiväkotiin, sekä ruokien valmistaminen. Välillä apuna on perhetyöntekijä, esikoisen AD/HD.n takia sekä minun tukena arkisissa asioissa.
Kela & Sosiaaliturva-Asioiden muutoksenhakulautakunta.
Mikäs laitos se kela onkaan? Hain aikaisemmin korjausta hakemaani Nepsy kuntoutukseen, jota olin hakenut vaativana, sain siis harkinnanvaraisena jossa on omavastuu. Sain päätöksen Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Jonne Kela laittoi minun valituksen koskien Vaativaan lääkinnällistä kuntoutusta, jota haettiin. Lääkäri ja Neuropsykologi molemmat puolti ja suositteli sitä.
Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta katsoo esitetyn selvityksen perusteella että minulla on sairauteen tai vammaan liittyvä suoritus- ja osallistumisrajoite ei ole niin suuri että minulle olisi sen vuoksi huomattavia vaikeuksia arjen toiminnoista suoriutumisessa ja osallistumisessa kotona, opiskelussa, työelämässä, tai muissa elämäntilanteissa julkisen laitoshuollon ulkopuolella. Näin ollen “samk” katsoo että minulle ei ole oikeutta saada vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta.
Tarvitsen päivittäin puolison apua / ohjausta arjen asioissa. En pysty itsenäisesti hoitamaan virasto asioita, Toiminta kyky on rajoittunutta joka päivä, En muista muutaman tunnin takaisia asioita. Silti käyn neuropsykiatriessa kuntoutuksessa, silti minulle haetaan kotiin neuropsykiatriasta valmentajaa.
eikö muka riitä että ihmisellä on:
– Puheen ymmärtämisen häiriö (kielellinen erityisvaikeus) / Vaikea asteinen problemitiikka.
– 3 eri persoonallisuushäiriötä
– AD/HD
– Paikallinen aivovamma
Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa? Olisin innokas tekemään lähihoitajan työtäni kun saisin keskittyä kuntoutukseen ja ongelmien ratkaisuun rauhassa, ettei tarvitse keskittyä tappelemaan laitoksien kanssa. Miksi ei tueta kuntoutumaan että pääsisin mahdollisesti työelämään takaisin kiinni?
Family First & Love
Lupaan pitää perheeni ykkösenä, Kiitos vaimolleni että olet ollut rinnallani kaikki nämä vuodet, lupaan pitää teidät ykkösenä, mutta siinä sivussa taistelen paskalaitoksia vastaan sen minkä jaksan.
Jos olisi varaa hommaisin lakimiehen taistelemaan asioideni puolesta. Haluatko edustaa minua vapaaehtoisesti? Ota yhteyttä: timo.kuosmanen@gmail.com
Tätä minun pompottelu alkoi käytännössä 2012, siinä on ollut helvetin rankkoja aikoja mukana. 15.06.2016 oli se päivä jolloin rysähti niin sanotusti., 2016 vuosi oli rankka. Tässä olisi muistutuksena itselleni ja muille mitä se tekee kun laitokset pompottelee ja koettelee sinua eikä saa apua. Lyhyt versio: PHKS Päivystyksessa sain 100kpl 15mg Opamox lääkkeitä, josta lähdin ajamaan Pohjanmaalle ystävän luokse hakemaan apua, matkalla otin ahdistukseen lääkkeitä. Jyväskylän kohdalla poliisit pysäytti, vaimo oli soittanut häkeen aikaisemmin. Lähdin heidän saattamana Jyväskylän päivystykseen, siihen mennessä olin ottanut siis ne 100kpl opamoxeja, kävelin omin jaloin ja puhuin selkeästi? Olin asiallinen, lääkäri totesi vastaan otolla että vähän lepoa ja hakeutuu hoitoon PHKS omalle alueelle, näinkö se kuului mennä? Näinkö sen lääkärin kuuluu toimia? Sain auton avaimet takaisin, lepäsin hetken. Lähdin hakeutumaan hoitoon PHKS, matkalla rysähti, en muista mitä tapahtui, viimeisin muistikuva on että laitoin puhelinta laturiin. Sitten onkin viikon muistiaukko. Selkärankasta murtui 4nikamaa, turvavyö painoi kurkkua etten voinut viikkoon syödä kuin soseita, päässäni oli iso kuhmu ja kaiken tämän jälkeen olen kärsinyt laajoista pahentuneista neurologisista ongelmista ja KYS neurologia totetaa ettei hoidettavaa ole?
Voimia kaikille ketkä taistelee samanlaisten asioiden kanssa.
Sivustolta löydä myös aivovammaliiton tekemän lehtijutun meistä:
-Timppa